Säkäkorkeus 150cm

Rekisteri VH16-018-0885

Painotus estepainotus, 80cm

Omistaa Satu VRL-12808

Kasvattaja Harmiton

Virallinen nimi Harmittoman Joska

Kutsutaan Joska

Syntynyt 11.03.2016 (3v 31.03.2016)

Rotu, skp Suomenhevonen, ori

Väri kimo

iii. Rattea Renttuli on rautiaankimo ori. Tämä on kilpailukäytössä ja nuorempana menestynyt kansallisella tasolla esteratsastuksen parissa. Kevyellä rakenteella ori on ylittänyt jopa 120cm ratoja sekä kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla. 161cm säkäkorkeutta omaava Renttuli ei ole käytetty paljoa jalostuksessa mutta periyttänyt useimmalle jälkeläiselleen kimoa väriään.

 

iie. Kylvön Henni ostettiin ravitallille estehevoseksi, vaikkei lopulta siihen hommaan sointunutkaan. Vaikka tamman kapasiteetti olisi riittänyt metrin ratoihin asti, päätettiin siitä kouluttaa kouuluratsu - ja oiva sellainen! Se nautti koulukiemuroista ja pääsi kilpailemaankin hyvällä menestyksellä. Kiltti ja helppo ruunikko on varsonut vain kerran ja nykyään se viettelee eläkepäiviä pienellä harrastetallilla.

iei. Joskan isänemän Kauheamatamin suvusta ei ole meidän tietoomme paljoa informaatiota löytynyt, mutta pientä nippelitietoa sentään. Kauheakankkunen oli rautias, isokokoinen oriherra joka toimi enemmän estepuolella. Tiedossa ei ole sijoituksia tai kilpailutietoja, mutta harrastekäytössä se vähintäänkin toimi. Kauheakankkunen ei ole turhan yleinen nimi sukutauluissa mutta pakkohan tuon Mataminkin on jostain olla saanut raaminsa...

iee. Mandariinitaivas-tamman kohdalla voidaan todeta samaa kuin Kauheakankkusesta. Sen elämästä, menestyksestä tai mistään muustakaan on entänyt meille vain varsin vähän. Tamman suku on virtuaalimaailmassa harvinainen eikä Mandariinitaivaalla ole yhden lisäksi muita jälkeläisiä tiedossa. 

 

eii. Kingin Kaappaus on orimainen rautiaankimo suomenhevonen. Nuorempana tämä menestyi hyvin esteradoilla ja vaikka ori onkin jo eläkkeellä, käy se silloin tällöin kilpailemassa pieniä luokkia. Kaksitoista jälkeläistä jättänyt 150cm korkea ori ei ollut varsinainen rakenneihme eikä menestynyt näyttelyissä lainkaan niin hyvin kuin satula selässään.  Ori oli hieman hankala käsiteltävä rasavillin luonteensa takia.

 

eie. Anjan Tulisielu menehtyi parhaassa iässään auto-onnettomuudessa. Tummanpunarautias tamma ehti kuitenkin saada yhden jälkeläisen, joka emänsä tapaan jäi piekkarikokoon. Tulisielua kilpailutettiin kenttä- sekä estekilpailuissa ahkerasti ja tämä nauttikin työnteosta varsin paljon.

eii Kingin Kaappauksesta ei rakennekukkasta tullut. 150cm korkea rautiaankimo on luonteeltaan kukkoilevan itsepäinen sekä erittäin orimainen käytökseltään, isälinjansa mukaisesti. Nykyään jo eläkepäiviään viettävä ori menestyi kisaurallaan hienosti 80cm luokissa. Kaappauksella on tällä hetkellä 12 jälkeläistä joista on kuoriutunut mukavia estepelejä isänsä tapaan.

eie Anjan Tulisielun orivarsa Tähdenlennon Aarre jäi sen viimeiseksi tamman menehdyttyä 13-vuoden ikäisenä traagisessa liikenneonnettomuudessa kantakirjausreissun kotimatkalla. Noiden vuosien sisään mahtui kuitenkin hienoja kokemuksia ja pientä menestystäkin este- sekä kenttäratsastuspuolelta. Tummanpunarautias, 146cm korkea pientamma oli luonteeltaan miellyttävä ja rauhallinen.

Kuvat © suomen hippos

 

EV-II

Palkittu 30.05.2016 Estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessa (4v)

7,5 - 5 - 4 - 2 - 2 - 4 = 24,5p 

Tavoitteena ERJL

Luonnekuvaus

Olihan sillä vähän hankala alku täällä kolkossa ulkomaailmassa. Syntyi lähes kuukauden etuajassa pienenä ja heiveröisenä rääpäleenä ja mammakaan ei meinannut hyväksyä omaksi pojaksi. Vasta lähemmäs vuorokautta myöhemmin Viuhti tajusi, että ”ei hitto, toi on vissiin mun muksu.” Kivikkoisesta alusta huolimatta Joska on ihan kunnon hevonen. Tai pitäisikö sanoa, että kunnollisempi kun kaikki muut meidän suomenputeista yhteensä. Aina niin sosiaalinen ja hyväntuulinen, eikä sitä tunnu ikinä ketuttavan mikään - ei, vaikka raahattaisiin kesken ruokatauon jääkylmään vesisateeseen treenaamaan. Ja ei pidä unohtaa sen harvinaisempaa kimoa väritystä, minkä se onnistui isä-ukoltaan perimään. Komea kun mikä ja fiksukin vielä, mitä muuta sitä hevoselta voi toivoa. Ei sitä ihan heti meinannut uskoa oria omaksi kasvatiksi, kun vertaa sitä muihin tallin putteihin. Onpahan ainakin yksi selväjärkinen olio tallissa.

Joskan hoitaminen ei vaadi yhtään mitään - ei tietoa eikä liiemmin taitoa. Kunhan harjaa osaa pitää räpylässä, se riittää. Hoitaessa ori seisoo kiltisti paikoillaan, eikä sen kiinni sitomisestakaan tarvitse stressata. Ei se mihinkään ole menossa. Karsinan ovi kannattaa kuitenkin varmuuden varalta laittaa huolella kiinni, sillä mikäpä se semmonen hevonen olisi, mikä ei tilaisuuden tullen osaisi karata. Aivan, ei mikään. Se taito on vaan pakko osata - jokaisen nelijalkaisen. Hoitajia kohtaan ori on kiltti kun mikä ja usein se yrittää parhaansa mukaan seurustella ympärillä häärivän ihmisen kanssa. Pääosin tämä kuitenkin tapahtuu vain päätä kääntelemällä, sillä onhan sen oltava perillä tapahtumista. Luonteensa puolesta myös pienet lapset voi harjoitella harjojen heiluttelua Joskan parissa - ei se mitään tee, korkeintaa ystävystyy näiden räkänokkien kanssa. Onhan niillä aina jotain herkkuja taskuissa, joita ne sitten mielellään jakelevat suloisille hevosille, kuten Joska.

Selästä käsin Joska on ihan yhtä helppo ja mutkaton otus kun missä tahansa muussa tilanteessa. Melkein automaatiksi sitä voisi mennä haukkumaan - se, onko se hyvä vai huono juttu, sehän taas on kiinni ihan ihmisestä. Ori toimii pienillä ja huomaamattomilla avuilla, ja kerrat, jolloin se olisi ratsastajan käskyjä kyseenalaistanut, voidaan laskea yhden käden sormilla. Aina se on valmis työntekoon. Vaikka keskellä yötä! Ja aina se jaksaa olla kiltti, kuuliainen ja hiton yritteliäs - edes ihmiset ei siihen pysty. Jos hatun omistaisin, kyllä mä sitä Joskalle nostaisin. Alkuun ori voi kuitenkin olla vähän tahmea ja muistuttaa hitosti liikaa rautakankea, mutta tilanne korjaantuu kunnon alkuverryttelyillä. Hyvät ja monipuoliset alkuverkat takaa sen, että herra kykenee mihin tahansa. Hutaistut verkat taas näkyy negatiivisena kaikessa muussa työskentelyssä.

Kyllä siinä meinaa vakavimmatkin kuolla nauruun, kun seuraa Joskan koulutreenejä. Ei se reppana tunnu tietävän tai edes ymmärtävän, miten ne neljä kinttua pitäisi asetella ja siitä syystä se näyttää huolestuttavasti siltä, että kohta ollaan umpisolmussa - etenkin pohkeenväistöt on koomista seurattavaa. Vaikkei ori taivukkaan Helppo B -tason liikkeitä haastavampaan, on sen askellajit kuitenkin kun luotu kouluratsastukseen. Hiton pehmeät, ilmavat ja ratsastajalle niin ihanteelliset, että selkään meinaa nukahtaa. Ja ei sitä rautakangeksikaan voi mennä haukkumaan (jos verkat vaan on kunnolla suoritettu)!

Mutta esteradoilla se on elementissään! Hiton hyvä hyppytyyli, rohkea ja varma, sekä ehdottomasti luotettava elukka - ei varmasti kiellä tai tee muutakaan tyhmää, ei vaikka ratsastaja virheitä tekisikin. Siksi aloittelevammatkin voi sen selkään kavuta, kyllä se ne vie turvallisesti perille. Esteiden ohikaan Joska ei ikinä ole rynninyt - aina se menee yli, olipa edessä sitten pystyeste tai kerrostalo. Parhaimmillaan se on kuitenkin ehdottomasti rämäpäisen ja asiansa osaavan kuskin alla - sellaisen, joka uskaltaa antaa hevosen itse tehdä päätöksiä. Tällöin Joska näyttää kaikki piilevätkin kyvyt ja se on lähes voittamaton. 

©kasvattaja

Sukutaulu

i. Kauhearallatus

sh 152cm rnkm

e. Huvitutin Viuhti

SV-II

sph rn

ii. Ralli-Rami KTK-III, SLA-II, YLA2, KERJ-II, KRJ-I, ERJ-I

sh 150cm rnkm

ie. Kauheamatami

sh 158cm rt

ei. VIR MVA Ch Tähdenlennon Aarre KTK-III, ERJ-II, SLA-II, YLA2, Jälk. C

sph 148cm rtkm

ee. VIR MVA Ch Vilijaana VSN Champion

sph 146cm m

iii. Rattea Renttuli

iie. Kylvön Henni

iei. Kauhea Kankkunen

iee. Mandariinitaivas

eii. Kingin Kaappaus

eie. Anjan Tulisielu

eei. Anton

eee. Vedenneito

Jälkeläiset

ERJ:n alaisia sijoituksia 21 kpl, joista voittoja 1

22.05.2016 Metsovaara, 80cm - 5/40

22.05.2016 Metsovaara, 80cm - 4/40

24.05.2016 Metsovaara, 80cm - 3/40

28.05.2016 Metsovaara, 80cm - 1/40

21.07.2016 Bellgrove, 80cm - 3/30

22.07.2016 Bellgrove, 80cm - 3/30

16.03.2017 Eelinniemi, 80cm - 3/30

22.03.2017 Myyränkolo, 80cm - 1/30

23.03.2017 Eelinniemi, 80cm - 4/30

25.03.2017 Myyränkolo, 80cm - 3/30

29.03.2017 Myyränkolo, 80cm - 3/30

02.04.2017 Daelwyn, 80cm - 5/40

05.04.2017 Hengenvaara, 80cm - 4/30

05.04.2017 Hengenvaara, 80cm - 3/30

10.04.2017 Hengenvaara, 80cm - 2/30

02.05.2017 Koistila, 80cm - 2/30

04.05.2017 Koistila, 70cm - 2/30

07.05.2017 Koistila, 70cm - 3/30

14.05.2017 Koistila, 70cm - 4/30

15.05.2017 Koistila, 70cm - 2/30

Harmittoman Joska on tarjolla jalostukseen 2-polvisille Suomen(pien)hevostammoille. 

Päiväkirja

Estevalmennus 31.03.2016, valmentaja Paula Ilmola (kirjoittanut Minja.E)
Tänään meidän tallille saapui Paula Ilmola - tunnettu esteratsastaja, joka asuu Saksassa, mutta vierailee silloin tällöin Suomessa, pääosin valmentamassa. Ja olihan tämä perhetuttu, äitini hyväkin ystävä. Olin onnistunut varaamaan naisen varmasti ylibuukatusta kalenterista meille oman kolon ja nyt olin intoa täynnä kuin lapsi karkkikaupassa. Olinhan yrittänyt saada naiselta aiemminkin valmennusaikaa, mutta aina ne ehtivät mennä. Kun Paula viimein saapui, olimme jo aloitelleet Joskan kanssa alkuverryttelyitä. Vaihdoimme naisen kanssa kuulumisia ja ajatuksia, jonka jälkeen molemmat keskittyivät taas omaan puuhaansa - minä verryttelemään kimoani ja Paula kasaamaan vaadittuja esteitä.

”Ihan rauhassa, pidätä hieman reippaammin ensikierroksella.” Olimme alkuun ottaneet puomeja ja ristikoita, joilla harjoiteltiin lähestymisiä ja pikku hiljaa siirtyneet hieman isompiin esteisiin. Paula oli kasannut meille kolmen esteen jumppasarjan, jota juuri kävimme läpi. Ori oli tapansa mukaan täynnä energiaa ja sitä joutui pidättämään ihan tosissaan, jottei se kaahottanut liian kovaa ja kompuroinut joko esteisiin tai omiin kinttuihin. ”Nyt oli hyvä” kehui nainen, kun viimein saimme sekä lähestymisen, että itse esteet suoritettua hallitusti. Jumppasarjaa harjoittelimme molemmista suunnista ja useisiin eri tehtäviin liitettynä, kunnes aika alkoi olla loppumaisillaan - ja pian sainkin kokea melkoisen yllätyksen. Nainen pyysi nimittäin lupaa kokeilla Joskaa ja totta kai suostuin luovuttamaan silmäteräni osaavan ratsastajan kätösiin. Paulan alla Joska vaikutti entistä osaavammalta kun tämä otti vielä pari hyppyä orin kanssa ennen kuin aloitti loppuverryttelyt. 

Talliin päästessämme Paula kehui kimon orin maasta taivaisiin. Se oli kuulema lupaava nuori estehevosen alku, josta voisi olla vielä vaikka ja mihin - ja totta kai kasvattajan huulille levisi leveä hymy. Juttelimme niitä näitä samalla, kun puunasin Joskaa tarhakuntoon, kunnes Paula vilkaisi pettyneenä kelloaan. ”Minun on aivan pakko mennä. Olisi ollut mukava viettää täällä pidempikin aika.” Ymmärsin naisen kiireet ja sovimme, että joskus tämä tulisi vielä uudestaan - vaikka vain lomailemaan.

Kilpailukalenteri

16.05.2017 Koistila, 70cm - 2/30

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now