Hemppa on mukava ja letkeä kaveri, jossa ehkä kaikkein hienointa on saaliseläimille harvinaisen lupsakka elämänasenne. Jos Hemppa ei ole aivan pomminvarma, niin on se ainakin sateenvarjon ja lastenrattaiden varma, eikä jaksa korvaansa lotkauttaa ohikurvaaville autoillekaan maantiellä ratsastellessa. Tasapaksu ja tyyni ilme hämää monia kuvittelemaan, että Hemppa olisi tyypillinen laiskanpunkea ja tahmea suokkiratsu, ja moni saakin yllättyä oriin selkään kavuttuaan!
Helppohoitoinen Hemppa ei kysele tyhmiä tai retuuta hoitajaansa narunpäässä. Se seisoo kiltisti ja kuuliaisesti läpi niin ikuisuuden kestävät mutakarvaharjaukset, harjan nyppimiset, kengitykset kuin kaiken mahdollisen, ja vain silloin tällöin tuuppaa isolla päällään ihmistä hartialle saadakseen välirapsutuksen korvan taa. Yksi vika Hemmo-Herkuleksessa kuitenkin on… Sen pienten traktorien painoiset kaviot eksyvät turhan tiuhaan hoitajan varpaille – tahallisesti vai tahattomasti, se ei ole aivan varmaa. Hemppaa ei ole yksinkertaista siirtää heti jalalta pois, sillä hevosella ikään kuin kestää jonkin aikaa yhdistää piuhat keskenään ja tajuta, että se seisoo parhaillaan jonkun päällä. Lämpimät suositukset siis kaikille Hemppaa hoitaville, että turvakengät ovat oikein hyvä idea.
Varustamisen kanssa ei pitäisi olla mitään muuta pulmaa kuin Hempan pullistelutaipumus. Hoitaja saa useinkin raapia päätään ihmetellen, miksei tämäkään vyö tunnu yltävän orin vartalon ympäri, vaikka se vielä eilen oli käytössä. Kuinka nopeasti se oikein voi lihoa? Kuolaimet Hemppa ottaa kiltisti ja seuraa myös taluttaessa vierellä, ellei sitten satu saamaan päähänsä, että tuo matkan varrelle puolihuolimattomasti jätetty puolitäysi heinäkärry on ehdottomasti häntä varten juuri siinä…

Kuten aiemmin todettua, Hemppa ei todellakaan ole niitä suomenhevosia, joita pitää potkia ja raipata raviin tai jotka herkästi kaatuvat laukkaan. Jytkystä olemuksestaan huolimatta tämä kaveri on yllättävän taipuisa ja tarvittaessa ketterä, sekä pehmeä ratsastaa. Hemppa ei ole liian herkkähipiäinen suustaan, mutta vastaa liian kovaan käteen painamalla kuolaimiin kiinni. Taitava ratsastaja saa sen vastaamaan apuihin jo pelkällä asennon ja painon vaihtelulla, ja vaikka laukka ei olekaan Hempalla helpoimmasta päästä istua (se pompottaa ratsastajaa aika vauhdikkaasti), on sillä muutoin kivat askellajit. Lämmettyään hyvin, Hemppa ottaa kauniisti peräänannon ja tuntuu sen jälkeen entistä mukavammalta ratsastaa.
Maastoon on turvallista mennä Hempan kanssa ilman seuraakin. Siitä silti huomaa, että käännyttäessä takaisin kotitallille päin jalkaa nousee äkkiä huomattavasti ketterämmin ja ilmekin kirkastuu.
Lastaaminen ei ole koskaan iso numero, kun Hempan kanssa täytyy jonnekin lähteä. Ori astuu säyseästi koppiin, on kyydissä kuin maailmanmatkaaja, ja perillä peruuttelee nätisti alas. Kerran sen kyllä potkaisi kopissa jostain syystä niin kovaa, että hyvä ettei koko hötiskä mennyt nurin, mutta se on jäänyt ainoaksi protestiksi tähän mennessä. Kilpailupaikalla Hemppa tutustuisi mielellään hieman pidempään vieraaseen ympäristöön, outoihin hajuihin ja ohi kulkeviin kavereihin, joten ihmisen tehtäväksi jää muistutella sille siitä, ketä ensisijaisesti tulisikaan kuunnella.

© VRL-02207