Aktiivisesti käytetty jalostukseen, kouluradoilla startannut, näyttelyistäkin menestystä niittänyt ja kaikin puolin vain hyvä hevonen. Tällainen neliraajainen asusti Kaunovaarassa, Pohjois-Karjalan maisemissa, jonne se oltiin ostettu jo nuorena. Se oli todella kiintynyt tallin isäntään, Mattiin, jonka perässä se olisi mennyt vaikka kuuhun silmälaput päässään, mutta muille ihmisille se näytti lähinnä sitruunaista naamaria. Kaunovaaran pistäessä pillejä pussiin koin, että tässä olisi meille uusi mahtava mahdollisuus opetella yhteiseloa yhdessä jo menestyneen orin kanssa. Kaavailin siitä opetusmestaria teinilleni, joka oli omien sanojensa mukaan jo kyllästynyt "tylsiin ja tavallisiin hevosiin"; ihan kuin sellaisia meiltä löytyisi. Niinpä hain orhiherran kotiin ja siinä osoittautui todella olevan meille jokaiselle jotakin; tyttärelle opettavainen ratsu, miehelle uusi paras ystävä sekä itselleni herkullista jalostusmateriaalia.

 

Merikarhu sai meille muuttaessaan aika nopeasti lempinimekseen Jörö. Se ei tuntunut lämpenevän ketään kohtaan ensimmäisen viikon aikana. Rutiinien löydyttyä ori valitsi omaksi ihmisekseen isännän, Matin. Siitä lähtien pikkuori oli isännän kanssa erottamaton. Hänen kanssaan ori viihtyy, rentoutuu ja tekee mielellään töitä. Muita se katsoo kulmien alta epäilevästi. Toki Jöröä pystyy käsittelemään kuka tahansa, mutta silloin sen kanssa joutuu ottamaan enemmän aikaa tuttujenkin asioiden kanssa. Matti saa Jörön vaikka kumartamaan kun pyytää nätisti, muut eivät sellaisiin temppuihin saa oria taipumaan mitenkään. Kaksikko onkin tuttu näky kentällä harjoittelemassa niin ratsuhommia kuin temppujakin.

​

Jörö on ratsuna melko tavallinen, se vaatii paljon ratsastajaltaan toimiakseen hyvin. Jos siltä jotain pyytää on oltava varma omista avuistaan, tehdä ne selviksi eikä häseltää. Ratsastajan ollessa epävarma sekoaa Jörön pakka kokonaan eikä se tiedä mitä tehdä. Silloin se tarjoaa vähän kaikkea. Selkeä ja yksinkertainen ratsastustyyli tuottaa parasta hedelmää Jörön tapauksessa. Aloittelevaa ratsastajaa ei Jörön satulaan pysty laittamaan muuta kuin talututtaessa. Orin oppiessa se alkaa ymmärtää hieman hankalampiakin ohjeita, mutta uuden oppiminen vie orilta paljon aikaa. Jöröltä löytyvät kivat askellajit, laukkatyöskentely on sille kaikista haastavinta. Ravi sillä on paras askellaji vaikka onkin aika ponimaista. Oppimishaasteista huolimatta Jörö työskentelee mieluusti ja kulkee omalla moottorilla hienosti.

© rukkanen