Siskoni löysi ruotsalaisen hevosmiehen, meni naimisiin, muutti Ruotsiin vuonna kuusitoista ja päätyi lopulta tallinomistajaksi itsekin. Olemme pitäneet toisiimme aina tiiviisti yhteyttä, ja eräänä varsin tavallisena päivänä hän soitti minulle - siis soitti, vaikka harvemmin sitä tehdäänkään - ja kertoi suomenhevosesta, joka oli eksynyt talliinsa. Ongelma olikin siinä, ettei heillä ollut tilaa enää yhdellekään uudelle tammalle, joten periaatteessa hevonen seisoi pihatossa joko odottamassa seuraavaa kotia tai sitä vaikeampaa päätöstä. Siskoni sanojen mukaan kyseessä oli "peruskiva ja helppo kouluhevonen, puoliksi ruotsalaista sukulinjaa ja toinen puolikas suomalaista". Ainakin hyvin hän osasi markkinoida, noinkin vakuuttavalla myyntilauseella. Tamma oli joutunut kiertämään kodista toiseen, enkä todellakaan halunnut antaa sen jatkua. Niinpä lähdin muutaman viikon kuluttua jälleen kerran kohti naapurimaata, hakemaan meille ihka ensimmäistä ruotsalaista suomalaista.

​

Sen lisäksi, että tämä tamma kantaa söpöä nimeä ja iiihanaa sukutaulua, ei se ole luonteeltaan lainkaan sen hassumpi. Sejla, joka näin suomalaisittain taipuu lähinnä Seilaksi tai Sellaksi, on hevonen hyvällä käsiteltävyyydellä. Kaikessa kokonaisuudessaan se on helppo tamma, jonka kanssa ei tarvitse pelätä mielialanvaihteluja tai kiukkupuuskia. Sejlan pääpainotus on kouluratsastuksen puolella, mutta sen kanssa voi myös tehdä lähes mitä vain muutakin; ajaa kärryillä, treenata vikellystä tai maastakäsintyöskentelyä, vetää pulkkaa tai vaikka uida järvessä.

​

Oikeastaan miten päin vaan voi Sejlaa pitää niin käytävällä, karsinassa kuin pihallakin, kun sitä hoitaa ja puunailee. Tamma nauttii pitkistä harjaussessioista, jolloin sen tehtävänä on vain seistä paikoillaan ihmisten antaessa sille huomiota. Sejla on varsin tottunut myös mm. eläinlääkäriin ja kengittäjään, eikä klipperinkään ääni saa sitä pois tolaltaan.

​

Uskomattoman herkkä ja kuuliainen ratsu herää eloon, kun pääsee kunnolla työstämään koulukuvioiden saloja. Muutoin aina niin rauhallisesta tammasta löytyy kyllä nappuloita, kunhan ratsastaja vain uskaltaa niiden perään kysellä. Sejlan bravuureihin kuuluu eritoten lisätty ravi sekä laukanvaihdot, joita se harjoittaa kotopuolessa kuin vaativan tason kilpahevonen. Radoilla tamma kuitenkin kisaa vain helppoa a:ta, eikä jää kakkoseksi kiiltokuvapuokkien rinnalla. Maastoillessa ja kentällä ratsastettaessa tammaa saattaa joskus jännittää oikein kovat tuulenpuuskat, mutta maneesissa se ei sano kolisevista ulko-ovista tai tuulen huminasta mitään.

​

Uusissa paikoissa Sejla käyttäytyy aina esimerkillisesti. Joskus se saattaa aikansa kuluksi kävellä suvereenisti trailerista ohi, kun tarkotus olisi johonkin lähteä, mutta viimeistään muutaman yrityksen jälkeen askeltaa se koppiin ihan nätisti. Matkustaa se voi yksin tai yhdessä, traikussa tai autossa, kunhan ruokavarastojen täyttöä ei ole unohdettu. Kilpailutilanteessa Sejla antaa kaikkensa, varsinkin silloin kun myös ratsastaja on skarppina ja tähtää parhaimpaan mahdolliseen suoritukseen.