Harmittoman Mytty-Miina, tutummin Mytty saapui Kittilään tilausvarsana Harmittomasta. Etsin vimmatusti meille uusia sukuja jalostukseen, ja Minjan tarjotessa Myttyä sekä ihanaa, mustaa Taavia, en voinut enää kieltäytyä. Ruunikko, rauhallinen varsa jäi onnekseni piekkarikokoiseksi, kuten olin toivonutkin. Tosin Mytystä ei varsinaista rakenneihmettä kasvanut, mutta omaa ihanan luonteen ja on helppo käsiteltävä. Isänsä tyttö.

Hoitotilanteissa Mytty on normaaliin tapaansa kuin viilipytty. Se ei vähästä hätkähdä ja nauttiikin etenkin talvisella irtokarvan raaputtamisesta silmät ummessa. Tamman voisi suurinpiirtein jättää käytävälle seisomaan ilman kiinni sitomista - siinä se seisoisi vartin jälkeen. Ellei se ehtisi ruokahuoneelle siinä välissä...  Kyseessä on siis varsin lunki hoitohevonen, jonka kanssa voi touhuta lähes kuka tahansa aina vauvasta vaariin.  Mytty on aina kiinnostunut ympärillään tapahtuvista asioista, välillä tosin vähän liikaakin. Osaa tunkea turpansa joka koloon, joka tietenkin saattaa ärsyttää naapuria rautakeppien takana. Hieman nössökin tammuli on kuitenkin muiden käskytettävissä ja ottaa usein opiksi virheistään.

​

Ponimaisesta ja pienikokoisesta rakenteesta huolimatta voisin jopa kehua, että ruunikon askeleet ovat yllättävänkin keveitä ja suurikokoisia. Ratsuna Mytylle on joskus vaikeaa kantaa itsensä rehellisesti omin neuvoinensa, ja rauhallinen käyntityöskentely onkin sille kaikkein mieluisinta. Askeleen pidennystä tai muuta suurempaa ponnistelua vaativat tehtävät eivät tule tammalta luonnostaan, mutta Mytyn kanssa työskentely onkin varsinaista itsensä kouluttamista joka kerta. Tamman työmotivaatiota täytyy kasvattaa pikkuhiljaa, eikä siltä voi heti olettaa innostuvaa suorittamista tai nopeaa lämpenemistä. Kaikesta huolimatta helpon a:n tehtäviä Mytty suorittaa pitkäjänteisen ratsastajan alla oikein näppärästi.

​

Vieraissa paikoissa saa usein tästä itse rauhallisuudesta irti hieman enemmän virtaa ja liikettä kuin kotioloissa. Traileriin se lastautuu helposti eikä piittaa tuntemattomista nelijalkaisista. Myttyä ei kannata alkuverrytellä liian pitkään, jottei elastisuus jää sille tielleen, mutta juuri sopiva herättely on hyvin tarvittavaa. Radalle tamma löytää usein mukavan draivin, jonka siivillä saa itsensä näyttämään paljon suuremmalta kuin mitä oikeasti onkaan.