Punarautias prinsessa, jokaisen kaksijalkaisen neidon unelma. Ehdottomasti yhden ihmisen, tai tässä tapauksessa perheen, hevonen, joka suhtautuu tuntemattomiin varauksellisesti. Kuitenkin tälle herkkäsieluiselle hevoselle kiltteys on kaikki kaikessa, joten tamman sielunelämää ymmärtäville hän kyllä avautuu. Hevoslaumassa Pusu alistuu tyynesti kohtaloonsa kaverin hakiessa pomon paikkaa, ja nauttiikin olostaan eniten toisen rauhaisan ystävän seurassa. 

​

Kaikenlaisissa toimissa Pusu on varsin esimerkillinen. Sen kanssa pärjää lapset ja vanhukset, kokeneet ja aloittelijat, sillä se on hyvin rauhallinen liikkeissään - kärjistetysti sanottuna voisi joku heikkohermoinen kutsua ilmiötä pystyynkuolleisuudeksi, mutta jätetään se termi heille. Kaikki hoitotoimenpiteet tamman kanssa sujuu huoletta, eikä sen kanssa tarvitse huolehtia mistään ylimääräisestä. Pusun voi jättää käytävälle odottelemaan ilman, että se hermostuu tai vaikkapa karsinaan päiväksi varsoneen tamman kaveriksi. Narun päässä (tai ilman) se kulkee iloisella ilmeellä, hellästi haistellen josko taluttajalta irtoaisi jotain makeaa taskunpohjalta.

​

Diesel-moottorin käynnistyessä paljastuu herkkä ja kuuliainen kouluratsu joka ei ehkä ole kouluratojen liikeihme, mutta ilahduttaa ratsastajaa yhteistyöhaluisuudellaan. Talutusratsuksi ja aloittelijoiden iloksi Pusu sopii hyvin, ja se tuntuu ymmärtävän satulassaan olevan kokemattoman ihmisen varoen tällöin askeliaan. Pusu on tavallisesti herkkä ratsastajan avuille, antaa pienet virheet anteeksi ja yrittää parhaansa, mutta rajansa myös tämä tamma tuntee.

Pusu pitää kaikenlaisesta touhusta ihmisten kanssa, ja myös estehyppelöt ovat tamman mieleen. Huimat korkeushypyt eivät ole Pusun erityisalaa, mutta pikkuesteillä toimii moitteetta. Maastolenkille Pusu lähtee aina innoissaan, on rento ja miellyttävä maastoratsu.

​

Traileriin Pusu menee helposti, niin kotona kuin sen ulkopuolellakin. Omat kouluikäiset lapseni ovat sitä varsasta saakka koppiin kiikuttaneet, harvemmin se toimia kyseenalaistaa. Kisapaikalla kovassa hälinässä tamma ei ole parhaimmillaan, ja kaipaakin erityistä tsemppiä tuntemattomassa ympäristössä. Päästessään hyvään flow-tilaan saa tammasta irti radalla vaikka mitä, mutta ratsastajan hermoillessa tarttuu mielentila myös hevoseen.