06.12.2017 Itsenäisyyspäivän suokkisöpikset, kirjoittanut omistaja

Sain Sumiksen ulos trailerista suitset päässään. Ori seisoi Jukolan tallipihassa pörhistellen ja tuijotellen ympärilleen.

Käytin sen heti ensimmäisenä lyhyellä kierroksella antaen orin haistella paikkoja, joka rauhoitti sen mieltä. Onneksi oli

sentään Miklaksen ja Paten lisäksi joku järjen ääni mukana vierailulla, sillä kolmea uhmaluontoista oria en olisi kattellut kauaa...

Simppa käyttäytyi mahdottoman hyvin eikä pettänyt luottamustani kehään kävellessään. Osallistuimme Komein harja-luokkaan, jossa oli jo nähty toinen toistaan hienompia suomenhevosia itsenäisyyspäivän kunniaksi. Simppa ravasi kiltisti vierelläni ja mennessämme tuomarien eteen seisomaan, hamuili ori vaan taskujani herkkujen toivossa. Voikko käyttäytyi siis varsin siivosti tehden mammasta ehdottoman ylpeän!

Taputusten saattelemana tallinomistaja tuli luoksemme ja kiinnitti sinisävyisen ruusukkeen orin suitsiin. Simppa katsoi naista kummasti, mutta hyväksyi hänet heti muutaman taputuksen saadessaan. Simppa ansaitsi tänään myös erikoismaininnan - yhteensopivasta nimestä! Ori käyttäytyi hienosti, ja kotiin päästyämme sai kourallisen porkkanoita (ja vapaapäivän) palkkioksi.

​

10.10.2019 Kouluvalmennus, valmentanut Humutin

Tutisin Kilvan takapihalla - siis kentällä. Märkä syyssää oli ehtinyt imeytyä hiekkaan ja haaveillen muistelin heinäkuun pölyäviä pilviä, jotka kaviot olivat jättäneet perässään. Nyt kengistä jäi rapisevia, murtuneita jälkiä santaan voikon orin työskennellessä uralla, Sadun keikkuessa jalustimilla keventäen. Sumun takaa vilahtelivat paljaiksi ajetut usvapellot aitojen vapaammalta puolelta, ja haaveilin vielä ehtiväni sänkilaukoille kotolapissa.

“Eiköhän me olla juoksutettu teitä tarpeeksi. Aloitetaan puhtaasti ravivaihtoja, harjoitusravi - keskiravi - harjoitusravissa volttiin pituussuunnan keskellä, josta jatketaan keskiravin kautta harjoitusraviin. Jatka uraa pitkin, lisätyn käynnin kautta pysähdys lyhyen sivun keskellä, keskiraviin ja voltti kulmaan. Kuulostiko liian monimutkaiselta?” huutelin pienehkön kenttämme keskeltä. Niiskutellen kylmissäni pelkäsin ohjeiden tulleen liian kovaa tahtia, mutta Sadun vakuuttelujen perusteella kerta riitti, ja voikko suomenhevonen lähti ohjattuna ja mukavasti syysviileistä virkistyneenä tekemään.
Sumu teki vanhan tekijän elkein ravia ja Satu työsti selässä rytmin mukana; virnistellen huomauttelin ryhdistä tehtävän edetessä. Raviharjoitteiden ajatuksena oli suoristaa ensisijaisesti nimittäin ratsastajan ryhtiä, mutta myös avata Sumua pikkasen lisää ja hakea kaksikolle yhtenäisempi sävel. Voltti ohitettiin mallikkaasti ja ravi jatkui nyt kenttää paukuttaen. Orilla oli selvästi taitoa ja intoa tehdä, mutta voikko meinasi nyt kiristellä turhaan vauhtia. Ohjeistin siis kulmasta palaamaan lisättyä käyntiä takaisin pitkän sivun alkuun ja tehtävän uudelleen suorittamiseen; liekö Sumu kerännyt tosiaan Sadun pelkäämiä pöllöenergioita, mutta toinen kerta meni jo huomattavasti harmoonisempaan tahtiin kaksikon kesken. Pysähdyksen kautta jatkuva ravi uraa pitkin oltaisiin voitu vaikka kuvata ratsastuksen teoriatuntimateriaaleiksi.

“Seuraavaksi täyskaarto ravissa ja jatka uralla, kunnes vasemmasta yläkulmasta leikkaa puoli rataa pohkeenväistöä. Siitä uralle harjoitusravi - keskikäynti - harjoitusravi, siirtymä koko rata leikkaa ja puolenvaihtoja, kunnes pysähdys ensin keskipisteessä, sitten harjoitusravia ja metriä ennen uraa jälleen pysähdys. Siitä käynnissä ja omavalintaista ravia vaihdellen uralla, kunnes loppuun kiemuraura laukanvaihtoja”, rääkyin ratsukon suuntaan. Myönnettävästi rääkkini tuppasivat kuulostamaan hurjilta, mutta Sadun ja Sumun puolesta on sanottava, että kaksikko jaksoi hyvin. Ori herkistyi paremmin ohjalle ja eteni varmasti sekä mukavan kootusti ratsastajansa ohjeistamana seuraavaan tehtäväänsä. Sarja jatkui hyvällä rytmillä toiseen pysähdykseen asti, jossa voikko suomenhevonen meinasi vastailla piutpaut pysähtymiskäskylleen, ja reaktio tuli hieman viiveellä, joten lisäsin kolmannen pysähdyksen heti kulmaa edeltävästi. Ori huiskautteli hieman tyytymättömän näköisenä sen hyvän ravivoittoisen sarjan päätökselle, mutta pysähtyi tällä kertaa kuitenkin ajallaan.

Laukanvaihtoihin ehtiessä se oli ehtinyt tyyntyä jälleen kiihtyvätempoisesta ravailustaan ja esitti jälleen oppikirjasettiä laukanvaihdoista, ja lokakuun kylmissä voin mennä sanomaan, että niin ratsastajan että valmentajan poskilla viipyvä puna oli varmasti enemmälti onnistumisen tunteesta johtuvaa eikä putoavista asteista. Onnistuneisiin harjoituksiin oli hyvä päättää valmennus, ja Satu lupaili tarjoavansa vielä tässä vaiheessa paleltuneelle valmentajalleen kahvit tupakeittiössä Sumun ottaessa loppukäyntejä.