Sukuselvitys
iii. Ukonvaaja, tummanrautias, 157cm, ryhdikäs, hyväjalkainen ja vieläpä monilahjakas hevonen. Ukonvaaja keräsi kehuja ryhdistään ja jaloistaan jo varsanäyttelyissä, joissa myös kauniisti jätettiin sivuun joka kerta sen hieman vaatimaton liike. Tästä huolimatta orista leivottiin valjakkohevonen, mitä moni - muun muassa kasvattaja - ihmetteli suuresti. Estekapasiteettia olisi löytynyt 110cm radoille, mutta Ukonvaajalla ei käytännössä hypätty vaan omistaja keskittyi sen kanssa tahkoamaan noviisivaljakkoa. Ori ei sen kummemmin menestynyt, eikä se oikeastaan edes pitänyt kärryhommasta. Työteliäänä hevosena se ei kuitenkaan kummemmin vastustellut omistajansa aivoituksia ja niinpä Ukonvaaja kiersi vuosikausia valjakkokilpailuita sijoittumatta kertaakaan. Vanhemmalla iällä omistaja kyllästyi hevoseensa ja myi sen eteenpäin jalostuskäyttöön samaan hintaan kuin ex-ravurilämminverisen. Uusi omistaja huomasi Ukonvaajan lahjat irtohypytyksessä, mutta ori alkoi olla liian kyrsiintynyt kilpailemaan.
Lienee selvää, ettei väärällä uralla ollut Ukonvaaja ollut mikään hirvittävä menestys jalostuksessa. Sitä saatiin markkinoitua ryhtinsä ja jalkojensa vuoksi, siinä sivussa periytyi myös hyppykapasiteettia. Ukonvaajalla on yhteensä 8 varsaa, joita on käytetty fiksummin kuin isäänsä ja jotka näin ollen ovat menestyneet paremmin.
iie. Talvihenkäys rautiaankimo 160cm korkea tamma oli melko tanakka tapaus, joskin selkeästi kevyempi kuin työhevosmallin suomenhevonen. Se peri hyvät jalka-asennot ja hyvää hyppytyyliä isältään, joskaan Talvihenkäys ei koskaan mikään estehevonen ollut. Tamma ei ollut millään lailla näyttävä hevonen, mutta kaunis kuin mikä pitkine jouhineen ja tummine silmineen - se saikin kehuja erinomaisesta tammaleimastaan. Talvihenkäys kilpaili mielenkiintoista yhdistelmää, sillä se hyppäsi 80cm ratoja ja siinä ohella teki valjakkohevosen hommaa. Valjakkoajo vaativalla tasolla tosin oli tamman leipälaji, esteitä se kilpaili seuratasolla mielenpiristykseksi. Luonteeltaankin Talvihenkäys muistutti isäänsä. Se oli vaativa, melko itsepäinen hevonen joka kaipasi jämäkkää käsittelyä, mutta oikein käsiteltynä toimi loistavasti. Talvihenkäys kirjattiin ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla.
Talvihenkäys oli varsin vahva periyttäjä emästään poiketen, sillä kaikki sen kolme varsaa muistuttavat emäänsä todella paljon. Tanakoita, kimoja tapauksia joiden luonne on hieman kovakalloinen, mutta siitä huolimatta täysin käsiteltävissä olevia hevosia. Talvihenkäyksen kaksi tammavarsaa ovat valjakkohevosia kuten se itsekin, ainoa orivarsa - Virkku - päätyi kenttäkäyttöön.
iei. Liukastuva oli hyvärakenteinen, näyttävänpuoleinen ori. 145cm korkea tummanrautias sai tyypistään ysiä, muutoin sen pisteet olivat vähän ikävuodesta ja tuomarista riippuen ysiä ja kasia. Liukastuva oli luonteeltaan nöyrä, työteliäs ja kaikkien kaveri, siis täydellinen pakkaus, myös kisahevoseksi sillä Liukastuvalla oli karismaa ja näyttämisenhalua vaikka muille jakaa. Kapasiteetiltaan ori ei todellakaan päätä huimannut, he B/80cm, kenttäkisoissa harrasteluokka ei ollut mikään suuri saavutus, mutta Liukastuva yritti aina kaikkensa. Oria pidetäänkin yhtensä isänsä parhaista jälkeläisistä, sillä vaikkei se ollut huippu oikein missään se oli niin tasaisen hyvä ilman virheitä, että moista sai hakea kissojen ja koirien kanssa. Kyllähän pienhevonen myös suoritti ja sijoittui kenttä- ja estepuolella, myös muutama koulusijoitus käytiin seuraluokista hakemassa. Omistajilleen Liukastuva oli paitsi kilpahevonen myös korvaamaton kaveri koko perheelle, sillä sitä saattoi lapsikin ratsastaa.
Liukastuvaa käytettiin jalostuksessa maltillisesti omistajiensa vuoksi. Kakkoselle kirjattu ori sai nelisenkymmentä jälkeläistä ja se periytti paitsi korrektia rakennettaan myös työmotivaatiotaan ja hyvää luonnettaan. Valitettavasti Liukastuvalla oli periyttäjänä sama ongelma kuin sen isällä, sillä myös kapasiteetikkaampien tammojen kanssa jälkeläisten suorituskyky oli heikonlainen.
iee. Talvitango, sievä vaaleanrautias 140cm korkea pienhevostamma. Se ei ollut erityisen näyttävä tai sykähdyttävä, mutta erittäin korrektirunkoinen (kantakirjauksessa se sai tyypistä 9 ja rungosta 10 pistettä) hevonen. Jalka-asennoissa oli jonkin verran sanomista ja kaviot kuluivat turhan nopeasti, mutta Talvitango sai kuitenkin ulkonäöstään sekä kehuja, että loistavat pisteet kun sitä tarjottiin kantakirjaan. Metriä hypännyt pikkutamma sijoittui usein, voitti suomenhevosten estemestaruudet useamman kerran eikä ollut kouluratsastuksessakaan paha. Talvitango ei kilpaillut kuin helppoa B:tä, mutta siitäkin prosentit olivat todella usein luokkaa 65. Luonteeltaan se oli hieman kipakka, ei sietänyt ketä tahansa ja selästä käsin kilpahevonen henkeen ja vereen. Talvitangon vauhti oli myös huima, teki se mitä tahansa mutta oikean ratsastajan kanssa tamma kyllä suostui rauhoittumaan, joskin se olisi ehkä ollut parhaimmillaan laukkaradalla. Mene ja tiedä, kilpatulosten vuoksi moista ei koetettu.
Talvitangolla oli harmillisesti ongelmia tiineyksien ja varsomisten kanssa, joten se teki vain kolme varsaa joka toinen vuosi. Tarkasti valittujen orien kanssa paljastui, että Talvitango periytti voimakkaasti vauhdikkuuttaan sekä hyppytyyliään, joka sai paljon kehuja erityisesti siksi, että hevonen todellakin käytti selkäänsä. Emälinjaa vaivannut huonojen jalkojen periyttäminen jäi kaikeksi onneksi Talvitangolta pois.
isän suvun 3. polvi © Susiraja, kiitos!