31.01.2015 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Satu

Tuuli jaksoi edelleen puhaltaa kovaa. Siksi autoa kärryn kera oli muutenkin jo ärsyttävä ajaa, eikä trailerissa heiluva pikkuori helpottanut asiaa yhtään. Vajaan tunnin ajomatka oli onneksi loppumaan päin, ja käännyin tutulle hiekkatielle. Hevoset söivät vielä viimeisiä heinänkorsia tarhoissaan. Kurvasin autoni parkkipaikalle ja hyppäsin ulos. Koko pihan korvat olivat kohti traileria, kun Vimpulan kimeät hirnahdukset raikuivat varmaan lammelle saakka. Jätin varusteiden kuljettamisen paikoilleen myöhemmälle ja päätin jo päästää herran pinteestä, tuuliseen ulkoilmaan. Vimpula syöksyi traikun ramppia alas kuin mikäkin gebardi. Hetken se pyöri ympärilläni ja kovaan ääneen ilmoitti päällikön saapuneen taloon.

Koko tallin pienikokoisimmasta poniorista tulikin kaikkein vaikutusvaltaisin. Tai niin se ainakin itse kuvittelee. Päästyään pihattotarhaan tutustumaan uusiin ystäviinsä, Vimpula hetken paimensi näitä ympäriinsä. Pian nämä kuitenkin olivat jo rapsuttelemassa toistensa selkiä, kaikki yhdessä koossa. Herra sopeutuu varmasti mainiosti Kittilän ponikatraaseen ja orikavereden kokopäiväiseen seuraan!

​

18.12.2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Satu

Matkaan Kaunovaraan ei taittunut kauaa, ja olimmekin yllättävän ajoissa paikan päällä. Kolmikkoni oli energisenä pikkupakkasella, ja ensimmäisenä olikin hevosten lähtövuoro. Ryhdyin valjastamaan ensimmäisenä Jakkia ja tuuppasin ponit Owenin käsiin. Vimpula oli jo tässä vaiheessa kuin räjähtävä raketti kaikella energisyydellään!

Vimpula oli jälleen kerran vauhdikkaalla tuulella ja köpötteli harja hulmuten piha-alueella vuoroamme odottaen. Ponijoukot olivat suht pienet - yhteensä kuusi pikkupalloa - mutta mikäs siinä, olipahan ainakin tilaa mennä!  Pian oli meidän vuoro siirtyä valtavan kokoiselle pellolle - jossa oli muuten lunta vaikka millä mitalla! Tosin aiemmat ryhmärymyt olivat sitä jo jonkin verran tampanneet, joka teki pikkujalkaisille työn helpommaksi.
Lähtömerkki annettiin ja Vimpula ampaisi saman tien täyteen laukkaan. Ori oli koko kisan pienin ratsu, mutta alkumatkasta se pysyi hyvin kärkipään puolella. Meno oli hurjan hauskaa ja kaikki nauroivatkin kurkku suorana ponien viilettäessä tuhatta ja sataa - niin yleisö kun itse ratsastajatkin. Kuitenkin jo keskivaiheilla Vimpula alkoi väsyä, ja vaikka jäimmekin loppusuoralla aika jälkeen, ei se latistanut tunnelmaa lainkaan!

Lopuksi odotimme jännittyneinä tuloksia. Ekasta ryhmästä tulimme Jakin kanssa neljänsiksi, mutta muuten emme sijoille päässeet - pääasia että oli hauskaa! Saimme kuitenkin söpöt, pinkit ruusukkeet kukin kotiin vietäväksi, jonka lisäksi Vimpula voitti "Makein meno"-erikoismaininnan pienikokoisimpana mutta pippurisena ponina! Tuomarin mukaan Vimiksen, hurjasti eteenpäin kiitäneen pikkuponin meno oli makeaa ja palkitsemisen arvoista. Ja niinhän se olikin!