29.09.2019 Estevalmennus, kirjoittanut Juulia

Sadun ja hänen suomenhevostammansa Nau’un kanssa valmennus aloitettiin itsenäisen sileän verryttelyn jälkeen ravipuomitehtävillä. Rakensin keskihalkaisijalle kaksi neljän puomin puomilinjaa, joissa ensimmäisessä oli melko pitkät välit ja toisessa melko lyhyet. Vauhdikas Nauku tuli saada puomilinjojen välissä hyvin avuille ja kootummaksi, jotta se pystyisi ylittämään moitteetta myös lyhyemmillä väleillä olevat puomit. Muistutin ratsastajaa puolipidätteistä, kun ensimmäisellä kerralla Nauku vain kaahotti menemään ja kolautti kavionsa kaikkiin puomeihin. Seuraavilla kerroilla Satu itsekin tsemppasi ja ratsasti puomit paljon tarkemmin.
Ravipuomien sujuttua hyvin ratsukko sai pienen kävelytauon ja sillä välin kasasin pääty-ympyrälle pienen ristikon. Muutaman koko kentän ympäri ratsastetun laukkakierroksen jälkeen Satu ja Nauku saivat siirtyä ympyrälle hyppäämään ristikkoa. Halusin tamman laukkaavan koko ympyrän samassa hyvässä tahdissa. Pääasiassa tehtävä onnistui hyvin, mutta varsinkin ristokon korkeuden noustessa Nauku alkoi innostua enemmän ja se olisi halunnut lähestyä estettä paljon reippaammassa vauhdissa kuin Satu. Muutamien toistojen jälkeen Satu alkoi saamaan Naukua paremmin avuille ja nyt hevonen malttoi odottaa estettä paremmin.
Verryttelyhyppyjen jälkeen ratsukko sai alkaa hypätä suurella kahdeksikolla lävistäjälinjoille asetettujen esteiden yli. Ensimmäisellä kerralla Satu itse ohjasi esteelle aivan liian aikaisin ja Nauku hyppäsi pienen pystyn yli vinolla linjalla. Kehotin ratsastajaa käyttämään koko kentän tilaa hyödyksi ja ratsastamaan isot kaarteet, keskittyen siihen, että kaarteissakin laukka säilyi hyvänä ja että hevonen ei lähtisi kaahottamaan esteelle mielensä mukaan. Seuraavilla kerroilla estekorkeuden noustessa Satu alkoi saamaan hyvin kiinni kunnollisesta ratatemmosta myös kaarteissa ja ratsukon suorittaminen alkoi näyttää paljon alkutuntia sujuvammalta. Muutaman Nau’un kapasiteetin ylärajoilla hypätyn onnistuneen hypyn jälkeen pyysin ratsastajaa siirtymään raviin ja ratsastamaan loppuverryttelyiksi laajoja ympyröitä ja kaaria pitkin kenttää. Loppujen lopuksi tunti sujui sekä ratsastajalta että hevoselta oikein hyvin, kun Satu vain uskalsi rohkeammin alkaa ratsastaa tammaansa.

24.06.2017 Pikkuestevalmennus, kirjoittanut omistaja

Pikkuestetunnille raahasin ensimmäisenä Naukun, joka hoitaessa nuokkui kuin nukkuneen rukous. Selkään kavutessani oli tamma kuitenkin lähdössä liikkeelle jo siinä vaiheessa kun asetin varpaani jalustimeen. Tyypillistä Vinkua esteet nähdessään!
Alkulämmittelyt hoidin itsenäisesti suuria uria ravaten ja laukaten, muutamia yksittäisiä puomeja samalla ylittäen. Pian otin ensimmäiset hypyt yksittäiselle ristikolle. 
Sussun kanssa keskityimme lähestymisiin ja laukan pituuteen linjoilla. Kunhan olin saanut Vinkauksen sen verran alle ja kuulolle, saimme hyviä tuloksia myös laukan lyhentämisestä - pituutta kun löytyi herkästi lisää! Nauku hyppäsi hyvin, jaksoi nostella pitkiä koipiaan yllättävän hyvin myös pikkuesteillä.
Lopputunnin puolella, eräälle okserille lähestyttäessä jäin itse hieman matkustelemaan, josta Nauku stoppasi metrin päähän. Alas asti ei tultu, mutta taas huomasi kuinka tarkkana tamman selässä saa olla - se tarvitsee omaa tilaa, mutta maisemia ei silti saa unohtua katsomaan...