Amerikasta asti piti sitten lähteä hakemaan uutta vahvistusta meille päiviämme ilahduttamaan. Nyt kyseessä olikin hevonen, johon - harvinaista kyllä - aviomieheni ihastui. Bucket listiltä siis kaksi ruutua ruksittavaksi yhdellä iskulla, nimittäin se kauan haaveilemani Amerikan reissu ja hevosen löytäminen, joka saa mieheni lähtemään toiselle puolelle maapalloa. 

Kuudessa vuodessa ehtii hevonen jo kokea ja tehdä vaikka mitä. Clara syntyi suureen friisiläissiittolaan Alankomaihin ja myytiin noin vuotiaana eteenpäin vuoristomaisemiin hevos- ja karjatilalle Coloradoon. Iso maisemanvaihdos oli siis edessä, eikä se vaikuttanut tamman kipakkaan luonteeseen ainakaan hillitsevällä tavalla. Claralla oli hienon sukunsa puolesta rahkeita niin ratsu- kuin valjakkopuolelle, mutta se painottui kärryjen eteen jo nuorena. Sen koomin ei sillä satulaa ole selässä ollutkaan, mitä nyt harvoja kertoja on tamman mielipidettä asiaan testattu. Ikää tullessa pikkuhiljaa lisää rauhoittui tamman luonne pikkuriikkisen, kuitenkin tietyn säpäkkyyden pysyessä. Break päätti lopulta myydä kuusivuotiaan Claran syksyllä vuonna yhdeksäntoista, ja niin se saapui meille kirjoittamaan uutta sivua omasta historiastaan.

​

Clara on aika luonteikas tamma, jokseenkin kipakka ja vähän tammamainenkin. Luonnetta löytyy sen verran, ettei tätä neitiä ihan aloittelijan käsiin uskalla laskea. Claran käsittelijän täytyy olla riittävän määrätietoinen ja osaava pärjätäkseen säpäkkäluontoisen friisiläistamman kanssa, mutta kyllä kun Claran päähänpistot oppii tuntemaan niin loppujen lopuksi tamman kanssa on ihan hyväkin tehdä töitä. Ei Clara mitään ilmaiseksi anna, mutta luottamuksen pelatessa se turha äksyily vähenee kyllä ja sitä hyväksyntää haetaan myös niiden kiukkukohtausten välissä. Clara on välillä vähän kuin teinityttö mielenilmauksissaan, muutokset on aina yhtä inhottavia ja joskus vaan keljuttaa ihan muuten. Claralla on jonkin verran taipumusta näykkimiseen, joten siksi on sitäkin tärkeämpää osata olla tamman kanssa riittävän tiukkana ja pyrittävä kitkemään huonoja tapoja pois sen sijaan että antaa Claran käyttäytyä ihan miten sattuu.

​

Muut hevoset tapaavat vähän pelätä Claraa, mikä selittynee nopeasti kun seuraa vähänkin aikaa sivusta tamman kiljahtelua ja uhkaavaa takasen kohottelua aina kun joku lajitovereista erehtyy vähänkin liian lähelle. Varsinkin kiimassa Clara on aivan mahdoton, silloin mikään ei kyllä ole hyvin ja tammalle on sen verran kipakka potku, että enemmin Clara myös keinosiemennetään kuin päästetään se pahimmassa tapauksessa rikkomaan orien jalkoja kovilla latauksillaan. Kiima-aikana Claraa ei kyllä haluaisi hoitaa oikein kukaan, tamma on jo tavallisestikin herkkä kohtelunsa suhteen mutta varsinkin siihen aikaan tamma on lähes mahdoton jo pelkästään harjatessakin. Sitä ollaan niin herkkä, niin herkkä mahan alta ja päästä ja lautasilta ja suurinpiirtein joka kohdasta. Clara on tosiaan jo normaalistikin vähän kiukkuinen harjattava, tamma ei tykkää yhtään mahan alta harjauksesta mutta onneksi valjastus sujuu sitten jo vähän helpommin. Mutta kun osaa varoa tamman etupäätä niin pärjää kyllä, ihmisiä Clara ei kyllä ole koskaan onneksi potkinut.

​

Clara on kyllä vähän sellainen kiukkuprinsessa, mutta on tammassa hyvätkin puolensa. Joskus niitä rapsutuksiakin halutaan ihan vapaaehtoisestikin, vaikka kerjääminen osoitetaankin vain vaativin turvantöytäisyin. Ja kärryjen edessä Clara on kyllä oikein kiva ja toimiva tapaus, kuolaimet on siitä maaginen juttu että ne suussaan Clara tuntuu unohtavan kiukuttelun lähes tyystin. Liekö syynä se että tammalla on jotain mitä purra kun meinaa ärsyttää vai mikä mutta, mutta kärryiltä käsin tämän hevosen kanssa ei tarvitse turhia säätää. Clara vastaa apuihin hyvin ja keskittyy tehtävänantoihin erinomaisesti. Ohjien kanssa ei tarvita mitään suurempia elkeitä, Clara vain pukittaa jos tammaa erehtyy läimäisemään ohjilla lautasille. Sitä virhettä ei kyllä kannata mennä tekemään ainakaan toistamiseen, muuten sitä ollaan kohta kärryjen kanssa sellaisessa solmussa ojan pohjalla että oksat pois. Eli vaikka sitä ollaankin kärryjen edessä hienosti, on turha kuvitella että Clara silti sietää mitä tahansa. Mutta kun yhteistyö toimii niin kilpailuissakin mennään kuin konkari konsanaan, mitä nyt vähän kanssakilpailijoille luimien. Liikettä löytyy oikein hienosti ja maastoreiteillekin voidaan lähteä surutta, sillä säikky Clara ei myöskään ole. Clara soveltuu kyllä mainiosti myös reen eteen talvisin.

luonnekuvaus © Break