Vuotias ori ei todellakaan ollut edukseen kaatosateen turmeltamassa tarhassa, jossa se möllötti kasvavan kroppansa kanssa jalat tappina vesilätäkössä. Se oli juuri siinä vaiheessa kasvuaan, jossa sen rakenteesta ei meinannut ottaa mitään selkoa, ja naureskelinkin tuolloin vieressä seisovalle miehelle, että ota tuosta nyt sitten selvää tuleeko siitä hevosta ollenkaan. Kasvattajallaan myynnissä oleva, kimoutuva kouluratsun alku näytti kuitenkin lupaavalta suvun puolesta, joka olikin kiinnostukseni alunperin herättänyt. Se oli emänsä ensimmäinen varsa, syntymästä saakka hyvin hoidettu ja terveenä pysynyt sekä liikkeelle päästyään varsin miellyttävän näköinen nuori. Vaikkei ori tuolloin ihastuttanut muulla ulkonäöllään, jokin sen katseessa sai minut hymyilemään. Näin jälkikäteen ajateltuna olen onnellinen, etten antanut ulkomuodon hämätä, sillä Maunosta tuntuu kasvavan vain hienompi ja hienompi joka päivä.

​

Mauno-lempinimestä tulee ensimmäisenä mieleen suloinen karvaturri nössöllä luonteella ja kuuliaisuudella, ehkä ripauksella tiettyä leikkisyyttä. Meidän suuri ja hurja Maunomme on juuri tällainen, lisättynä omanlaisella isottelulla ja poislukien karvalla. Jo sen katseessa on lempeyttä, ja siitä johtuen sen törttöilyt useimmiten vain katsotaan läpi sormien ja ilakoidaan naurunremakalla aiheesta eteenpäin. Maunohan on siis omien korviensa välistä katsottuna varsin orimainen ja kunniakas suurmies, ja se osaa myös tuoda sitä esille arjen askareissa. Loppujen lopuksi se kuitenkin uskoo ihmistä heti ensimmäisestä käskystä eikä satuttaisi kärpästäkään.

​

"Älä jaksa" -sitaatin voi lausua monella eri tavalla. Joskus se kertoo tuohtuneisuudesta, joskus kyllästyneisyydestä ja joskus sen voi sanoa hulvattoman naurun keskeltä huumorintajuisessa seurassa. Kukin tilanne on tuttu tämän orin kanssa, sillä toisinaan sen puuhat lähinnä ärsyttävät, kun taas välillä sille ei voi muuta kuin vain nauraa. Hoitotilanteissa orilla on tapana keksiä puuhaa itseään viihdyttääkseen, joka voi pitää sisällään niin harjojen levittelyä kuin hoitajan hupun näykkimistä. Mauno on kuitenkin peruskiltti hoidettava, jota voi harjata mistä vain eikä se ole turhan herkkähipiäinen. Varustettaessa se usein esittää välinpitämätöntä nostellessaan päätä taivaisiin tai steppailemalla satuloidessa, muttei niskuroi käskyjä vastaan. Taluttaessa se saattaa tanssahdella, kuitenkin muuttumatta katujyräksi tai holtittomaksi riiviöksi.