Ainuttakaan welshponia ei meidän katon alta löytynyt, kunnes internetin syövereistä tarjoutui mahdollisuus lähteä Suomeen vastasyntynyttä tammavarsaa ihastelemaan. Olen aina pitänyt rodusta ja sen monipuolisuudesta, joten into piukeana suuntasin kohti satamaa. Siitä alkoi oma tarinani welshin omistajana. Päivääkään en kadu, että sinä tuulisena päivänä ajoin ponin laivaan ja kiikutin toiselle mantereelle - meille se on antanut suurta iloa siitä saakka.

Nekku ei ehkä edusta luonteensa puolesta stereotyyppistä kuvaa vaativan tason kouluratsusta, joka on herkkä ja reaktiivinen eikä viihdy sateessa ulkona, mutta meille se on oikea lottovoitto. Tarhassa kavereita useimmiten pomotteleva tamma tulee päivästä tai säästä huolimatta korvat hörössä vastaan portille, lähtee töihin aina iloisella ilmeellä ja jaksaa möllöttää lasten paijattavana vaikka maailman tappiin asti. Nekkua voisi kuvailla perinteisesti 'kaikki käy' -tyypiksi, sillä se ei laita vastaan oikeastaan missään asiassa. Mahdottoman helppohoitoinen tamma jonka karsina on aina muihin verrattuna varsin siisti ja jota ei ole varustettu turhan suppealla ruokahalulla.