19.02.2019 Kouluvalmennus, valmentanut Nana

Seisoin kentän laidalla ja katsoin kun Manaaja verrytteli mustaa oria. Se vaikutti liikkeissään hieman tahmealta, mutta hetken juteltuamme sain selville, että ori vain vaati aina oman aikansa lämmetäkseen. Päätimmekin siis aloittaa jumpalla johon kuuluisi paljon ympyröitä ja taivutuksia, sekä suunnan vaihtoja. Harjoituksen tarkoitus olisi saada ratsastettua oria rennommaksi, mutta kuitenkin eteenpäin pyrkiväksi. Ensimmäinen tehtävä oli iso kolmikaarinen kiemuraura jonka jokaiseen mutkaan tehtäisiin voltti. Sacri ei vaikuttanut alkuun kovin innokkaalta tekemään tällaista, mutta ohjeistin Manaajaa antamaan sille reilusti pohjetta ja herätellä oria kunnolla liikkeelle. Pikku hiljaa tahmatassusta alkoikin kuoriutua esiin oikein kivasti liikkuva ratsu. Kun kiemuraura oli suoritettu käynnissä, kehotin ratsukkoa siirtymään raviin. Ensimmäisen kierroksen ratsukko sai mennä normaalisti ja sen sujuessa hyvin, päätin hiukan vaikeuttaa tehtävää. Pyysin Manaajaa tekemään samat voltit mahdollisimman reippaassa ravissa, kuitenkin niin ettei hevonen pääsisi karkaamaan muodosta.
 
Alkuun näyttikin, että Sacri yritti karata hieman pohkeen alta voltilla  joten muistutin taas Manaajaa ratsastamaan myös kunnolla jalalla. Siirryimme tämän jälkeen avotaivutuksiin, jotka tehtiin molemmille pitkille sivuille ja lyhyelle sivulle pysähdys, sekä neljän askeleen peruutus. Sacrifice alkoi jo muistuttamaan enemmän hienoa GP-tason kouluratsua Manaajan ratsastamana. Avot sujuivat oikein hyvin ja ori oli hyvin yhteistyökykyinen, eivätkä pysähdykset ja peruutukset tuottaneet minkäänlaisia ongelmia. Välikäyntien aikana selostin Manaajalle jo seuraavaa tehtävää. Tarkoitus oli tulla kokorata leikkaa niin, että keskellä tehtäisiin laukanvaihtoja. Näin jatkettaisiin muutamia kertoja molempiin suuntiin. Sacri rupesi harjoituksen aikana innostumaan työnteosta enemmän  ja esitteli meille kerta toisensa jälkeen aina vain hienompia pyrähdyksiä laukassa vaihtojen aikana. Pienellä hillitsemisellä ja hiomisella vaihdot menivät kuitenkin melko mutkattomasti. Seuraavaksi oli aika lopetella valmennusta, joten päästin kaksikon maastoon kävelemään loppukäyntejä ja lähdin itse kohti kotia.

09.07.2018 Kouluvalmennus, valmentanut maura

Viimeisenä valmennettavana Ribcagen reissullani oli komea musta ori, Sacri. Manaajan mukaan Sacri on hieman laiskuuteen taipuva yksilö, joka ei millään haluaisi poistua mukavuusalueeltaan. Aloitettiinkin valmennus tekemällä nopeita muutaman askeleen siirtymisiä käynnistä raviin, tavoitteena herätellä Sacri päiväuniltaan. “Muista, että sun apujen tulee olla nopeat ja terävät, ja Sacrin täytyy heti reagoida niihin, eikä vasta hetken kuluttua. Jos pyydät eteen, sen täytyy myös lähteä eteen. Ja muista kehua sitä heti, kun se reagoi sun jalasta eteen.” Seuraavaksi siirryttiin tekemään nopeita siirtymisiä ravin sisällä, muutama askel hieman kootumpana jonka jälkeen Sacrin tulisi lähteä terävästi lisäämään ravia, jonka jälkeen taas koota hieman. Halusin siirtymisiin nimenomaan nopeita reaktioita ja räjähtävyyttä, sillä Sacri näytti jäävän todella helposti pohkeen taakse ja sitä myötä hitaaksi. Sitä mukaan kun Sacri heräili kohmelostaan, alkoi se väläyttää pätkittäin todella kivaa liikettä. 

Laukassa jatkettiin yllättäen siirtymisten parissa, tarkoituksena tehdä vuoronperään sekä myötä- että vastalaukannostoja erilaisilla teillä. Laukannostoissa Sacri joutui olemaan koko ajan kuulolla sen suhteen, mikä laukka pitäisi seuraavaksi nostaa ja minne suuntaan laukassa lähdetään. Laukannostojen myötä Sacri alkoi jopa pyrkimään hieman itse eteen ja osoittamaan merkkejä siitä, että työnteko voisi jopa kiinnostaa sitä. “Hyvä, nyt kun se haluaa jo itse liikkua niin jätä se rauhaan, äläkä ole pyytämässä kokoajan.” Työskenneltiin vielä hetki laukassa erilaisilla kuvioilla säädellen vähän laukan tahtia. “Eiköhän se ala olla valmis loppuverryttelyyn, lopetetaan nyt ennenkuin se väsyy ja sillä on vielä hyvä fiilis ja se vielä liikkuu suht mielellään.”
 
06.02.2018 Kouluvalmennus, valmentanut Jannica

Sacri vaikutti heti alkuun laiskalta löntystäessään ratsastajan kanssa pitkin maneesia. Oria koetettiin hereille eri keinoin ja niistä tehokkaimmaksi osoittautui lopulta eteenpyytäminen lisätyssä ravissa sekä laukannostot ja siirtymiset ravin ja laukan välillä. Kun oria oli saatu edes hieman reippaampaan työntekoon kannustettua mukaan alkoi yhteistyö olla pehmeämpää myös ratsastajan kohdalla. Alkuun hän oli selkeästi hieman jännittänyt, kun ori ei liikkunut eteen, mutta sopivan vauhdin löytyessä oli askeleisiin mukautuminen helpompaa. Näki, ettei nuori tyttö ollut oriilla kovin monta kertaa vielä mennyt varmasti. Siihen nähden yhteistyö alun kankeuden jälkeen oli lähtenyt sujumaan hyvin. Arvelin ettei ratsastaja tainnut ihan orin tasoinen olla, joten aloittelimme hieman helpommilla asioilla, kuten raviväistöillä ja avotaivutuksilla. Ne sujuivat hyvin apujen kertaamisen jälkeen ja he pääsivät myös kokeilemaan pohkeenväistöä laukassa ekaa kertaa. Se sujui kokeneen hevosen kanssa hienosti ja tyttö selässä säteili onnesta, kun he saivat ottaa käyntiin tehtävien välissä hetkeksi.

Kyselin välikäyntien aikana oliko heillä jotakin asioita mitä he vielä tahtoivat tänään käydä läpi tai kertailla. Väistöt olivat osoittautuneet kuulemma hankaliksi ravissa, vaikka ne laukassa sujuivatkin. Osittain siksi, että oriin raviaskel oli melkoisen suuri isoista poneista hevosiin siirtyneelle tytölle. Hyvin hän kuitenkin sinnitteli askeleessa mukana ja pienet niksit pehmeään mukautumiseen alkoivat tuottaa tulosta. Orikin rentoutui selkeästi, kun ratsastaja ei enää pomppinut mukana kuin perunasäkki, näin kauniisti ilmaistuna. Väistötyöskentelyn jälkeen he saivat vielä tehdä itsenäisesti loppuverryttelyä sitä seuraten itse sivusta.