Pikku-Kisu edustaa söpöä pikkuponi-ihannetta karvaisista tappijaloista aina sydäntäsulattavaan katseeseen asti. Sen energiatasot hipovat korkeuksia joka päivä säästä tai olosuhteista riippumatta, eikä sen menoa voi pysäyttää mikään - paitsi ilonpilaaja ihminen, tietenkin. Kaikesta huolimatta se suhtautuu myös ihmisiin lämmöllä, ainakin suurimman osan ajasta.

​

Kisua en välttämättä kuvailisi maailman kärsivällisimmäksi poniksi, ja sen hoitamiseen kuluva aika onkin syytä minimoida. Käytävällä seistessään puolelta toiselle pyörivä tamma aiheuttaa joskus harmaita hiuksia, varsinkin ponia valjastaessa. Karsinassa se jaksaa odotella hieman rauhallisemmin, mutta sielläkin sen kiinni sitominen on suositeltavaa. Ei Kisu pahaa kenellekään halua, sen ylitsepursuava innostus ja energia vain aiheuttavat kärsimättömiä piirteitä. Asianmukaisella käsittelyllä ja rautaisilla hermoilla on Kisunkin kanssa miellyttävä(hkö)ä touhuta.

​

Valjakkoajoon suuntautuneista vanhemmista syntyi vauhdikas ja pelkäämätön ajoponi, jonka kanssa asiat sujuvat jouhevasti. Ainakin, jos et satu pelkäämään vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tamma lähtee aina treeneihin korvat hörössä ja jalat viuhuten, ja sama asenne on taattu myös treenien päättymiseen saakka. Kisu on herkkä avuille ja kuuntelee loistavasti myös ohjastajan ääntä, eikä se milloinkaan kysele kahta kertaa. Tilanteesta riippuen voi tulkita, onko se sitten hyvä piirre vaiko eikö.

​

Kärryjen lisäksi on tamma opetettu myös ratsupuolelle, missä se ilahduttaa pieniä kaksijalkaisia työmotivaatiollaan ja yhteistyöhalukkuudellaan. Mikään varsinainen liikeihme se ei välttämättä ole, ja ovathan pienen ponin askeleet hieman haastavia istua kyydissä, mutta kaiken tämän korvaa helppo ratsastettavuus.