Päiväkirja

13.06.2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Satu

Edellisenä iltana olin ilmottanut muutaman hevoseni pieneen match show-tapahtumaan lähistöllä. Saapuessamme paikalle kahden auton varustuksella, otin Miklaksen ensimmäisenä trailerista ulos, sillä orin esitysvuoro olisi ensimmäisenä. Miklas oli pesty alle viikko sitten eikä se nyt ollut pahemmin likainen. Ruunikko hirnahteli hetken sieraimet suurina saaden myös ympärillään olevat hevoset huutamaan, mutta komennettuani tätä riittävän kovaa lopetti se sähläyksensä.

Taluttaessani Miklasta kentälle, se hyppäsi joka toisella askeleella kaksi metriä ilmaan. Kyseisellä hetkellä en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, mutta mahdollisimman rentona astelin kentän portista sisään ja ryhdyin esittämään oria tuomareille. Entistä kauhistuneemmaksi tulin, kun huomasin parinamme olevan törkeän upea irlannincob, jolta ei lihaksikkuutta puuttunut! Luotin kuitenkin Miklaksen komeaan rakenteeseen ja ulkonäköön, mutta toisin kuin Pierren esittämä hevonen, meidän Mikke ei käyttäytynyt aivan niin asiallisesti...

Ruunikon seistessä kerrankin paikoillaan pitempään kuin kaksikymmentä sekuntia, taputin sen kaulaa huokaisten. Pian tuomari asteli kohti meitä, mutta kääntyi sitten kohti irlannincobia punainen ruusuke kädessään. Pian hän kuitenkin tuli luoksemme ja silitti Miklaksen päätä. "Melko mahdoton valinta, mutta tällä kertaa jalkatupsut ratkaisivat", nainen hymyili ja kiinnitti sinisen ruusukkeen Miken suitsiin. Tämä haroi päätään hetken aikaa, mutta tyytyi sitten pitämään kutittavan koristeen paikoillaan.

Oltuamme jo valmiita lähtemään, kävin vielä tarkistamassa kilpailupaikan infoseinältä tulokset. Omasta luokasta saimme Miklaksen kanssa SIN1-paikan, ja tuomari kertoikin suorituksesta sanoin "Mielettömän komea ruunikko ori. Lempeä katse, vaikka katselikin hieman paheksuvasti kisakumppaniaan. Vaikutti hieman levottomalta, steppaili paljon esittäjän vierellä". Ihan oikeassa oli, mutta eihän kaikilla voi aina hyvä päivä osua kohdalle!

04.04.2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Satu

Ajoin noin tunnin Parodiasta meille kotiin, mutta onneksi kaikki ne raivostuttavat liikennevalot olivat sen arvoisia. Seuraavaksi traileristani hissutteli uusi orhini, silmäteräni, Miklas. Kuulin mieheni syvän huokauksen selkäni takana - taas yksi siliteltävä herra, joka varmasti saisi enemmän huomiota... Naurahtaen katsoin Elijahia ja annoin Mikelle sitten reippaan taputuksen kaulalle. Orin asuttamisessa ilmeni hieman ongelmia, sillä meidän tarhatilat huutavat täysinä. Ruunikon täytyy siis tyytyä pikkupoika Vatun vauhdikkaaseen seuraan. Uuden karsinapaikan se löysi Sumuharjan viekusta, joten täytyy vain toivoa sen tulevan toimeen myös toisella puolella majailevien tammojen kanssa.

Taluttaessani Miklasta tarhaan, se jähmettyi jokaisen metrin jälkeen uudelleen ja teki toiveikkaita katseita ympärilleen. Herra osottautui myös aikamoisen korkeaääniseksi huutaessaan kurkku suorana ensimmäiselle ohimenevälle tammalle, mutta mitään sen kummempaa se ei tehnyt.

Olen Miklaksesta todella innoissani enkä malta odottaa, että pääsen huomenna orin selkään toista kertaa! Mikke tuli Kittilään jalostuskäyttöön sekä mammankuljettajaksi, "eläkepäiviään" viettelemään (vaikkei se vanha ole). Olen varma että herra sopeutuu uuteen kotiinsa hyvin ja nopeasti.

15.11.2015 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Freetu
Heihei mitä kuuluu? Mikelle nimittäin kuuluu aika kivaa. Tajusin tässä hetki sitten, että for real en näköjään ole kärrännyt Miklasta vielä suomenhevosten laatuarvosteluun, minkä aion kyllä tehdä heti ensi tilassa. Eli ensi vuonna, hah. Skouttailin tuossa muuten tuota meidän kaksipolvisten tammojen superhyvää valikoimaa (huomatkaa äärimmäinen sarkasmi) enkä kertakaikkisesti edelleenkään löytänyt Mikelle niistä morsianta. Tässähän on nimittäin käynyt niin, että Tuukka-orimme, joka myös on kaksipolvinen, on päässyt pukille kaksi kertaa, kun olen nokkelasti astuttanut sillä kummatkin tammamme. Ei jumalauta mitä hommaa. Mutta Tuukka on kyllä sellainen silmäterä, mussukka, hanipöö, niin pitäähän siitä nyt varsoja itselle saada. Suunnilleen miljoona olisi tavoiteltava lukema. No, joka tapauksessa Mikke on siis jäänyt lehdellä soittelemaan tässä kilpailussa, mikä vähän korventaa minua, koska Mikke on kuitenkin hiukkasen Tuukkaa vanhempi tapaus ja aikamoinen mamman silmäterä itsekin. Miksi tämä homma on niin vaikeaa?! Ehkä sitä voisi yrittä etsiä liisinkiin jostain ulkopuolelta joku tamma, mutta se on taas sitä haravointia, mihin minun pitäisi varata kunnolla aikaa ja energiaa.

Se ei tunnetusti ole suurimpia vahvuuksiani, ainakaan tällä hetkellä.

Tämän kirjoituksen pointti oli kuitenkin siinä, että pian tohisee myös Miken elämässä!

04.08.2015 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Freetu
Olen nyt oikein runollinen ja sanon, että onpahan taas vettä virrannut joessa siinä välissä, kun tähän kirjaan taas raapustelen. Miken elämä, niin... onkohan se ollut vähän tylsää? Tiedä siitä, mutta nyt ollaan orin kanssa kuitenkin saavutettu mahtavat kuusikymmentä sijoitusta täyteen, uskokaa tahi älkää! Helpompi sitä on varmaan olla uskomatta, sen verran ongelmallinen kakara Mikke on aina ollut, vaikka sillä ikääkin jo alkaa olemaan sen verran ettei sitä varsaksikaan voi enää laskea. Mutta joka tapauksessa kisakentät ovat nyt jääneet taakse, sillä Mikelle ei oikein koskaan ole mitään toista lajia koulun rinnalle löytynyt. Voi johtua siitä, että mamman murusella ei kukaan (lue: mamma itse) ole koskaan halunnut hypätä esteitä ihan kilparadoilla asti tai tohtinut laittaa kärryjä taakse ja leikkinyt valjakkoajoa. Kenttäratsastuksesta en voi edes puhua ilman että alkaa naurattamaan.

Niin, ja ne varsat. Mikellähän yritettiin astuttaa Roosa-tammaamme tuossa joku aika sitten, mutta se ei oikein tärpännyt. Tiedä siitä oliko vika Miklaksen tavarassa vai näiden kahden hevosen yhteensopivuudessa, mutta tulosta ei oikein tullut. Sittemmin Roosa astutettiin Tuukka-orilla ja varsahan sieltä pulpahti. Nyt sitten olisi katsannossa Miken ensimmäiselle varsalle emä eli Mikelle nätti morsian. Ongelma vaan on siinä, että kaksipolvisia tammoja ei meillä oikein tulvi ovista ja ikkunoista, joten jos astutuskalenterissa ei ole tulossa piakkoin sentyylistä kasvattia, joka suvun puolesta Mikelle mätsäisi, niin täytynee varmaan turvautua ulkopuoliseen tarjontaan. Se tuskin Mikkeä haittaa, sillä ori on ollut viimeaikoina niin täynnä itseään, että ihan minkänäköinen neito tahansa kelpaa varmaan herralle yhden yön seuraksi. Tai sitten ei.

06.01.2015 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Freetu
Vau, niin on taas IRL-vuosi vaihtunut ja tässä vielä seisotaan ;-) Meinasin tulla tänne hehkuttamaan Miken menestystä ikäryhmäfinaalissa, mutta se olikin Julius, joka kaikkien järkytykseksi nappasi parhaan nelivuotiaan kouluhevosen sekä parhaan viisivuotiaan palkinnot! Huhhei. Mutta se ei kyllä liity Mikkeen, joten jätetään se siis hetkeksi unholaan.

Miklaksen ikäryhmäfinaali meni (kipittää tarkistamaan, koska ei todellakaan voi muistaa) näköjään ihan kohtalaisesti. Koulupuolella toki vähän paremmin, herra oli kuudes kahdestakymmenestä osallistujasta, kun taas estepuoli vähän niinkuin kosahti (toiseksi viimeinen...). No, ei kai Mikke-raasulta voi kovin hehkeää lopputulosta ysikympin radasta odottaakaan. Ja siitähän voi syyttää vain ja ainoastaan omistajatätiä, joka ei juurikaan ole raasuponillaan hypännyt. Eikä varmaan tule hirveästi hyppäämäänkään. Rakenne ei laittanut tuomareiden päitä pyörälle, vaikka minut se saa joka kerta orin nähdessäni lähestulkoon tuupertumaan ihastuksesta. Muistinko muuten mainita, että Miklas kantakirjattiin kolmospalkinnolla? Jos en, niin nyt muistin. Ihan mukavaa saada herrä kantakirjaan, vaikka kolmospalkinto nyt sinänsä ei ehkä mikään superpalkinto olekaan. Jo pelkästään tuo "KTK"-merkintä melkein riittää minulle. Lähestulkoon.

Ja semmosta nyt vielä raattailen Miklaksen tulevaisuudesta, että nyt laitetaan sitten tehokas pyörä pyörimään, ja kisataan muutama(kymmen) puuttuuva sijoitusta alta pois (näin kamalan suorituskeskeisesti sanottuna) ja aletaan valmistella oria suomenhevosten laatuarvosteluun. Ja sitten kun meillä (hox meillä, ei IRL) vaihtuu vuosi, niin Miklas pääsee astumispuuhiin astumaan tuota viehättävää Roksanne-tammaamme. Tämä vuosi siis vielä aikaa hioa rauhassa kumpaakin ja sitten se on menoa se. En kyllä tdellisuudessa ole varma, miten varsan saaminen Miken elämää muuttaa, mutta ainakin KRJ:n laatuarvostelut ovat askeleen lähempänä, yksi jälkeläinenhän orilla jo onkin, vaikkakaan ei meidän oma kasvattimme, mutta hieno ori kylläkin! Mustarastaalla on jo joitakin kisojakin alla, mikä on tosi mahtava juttu ja innolla odotamme, kuinka hieno nuoresta orista oikein tuleekaan!

16.12.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Freetu
Voi Mikke-mussukkaani! Jos joskus kuvittelee, että hevoset viisastuvat vanhetessaan, niin se ei päde ainakaan tähän meidän iki-uhmaikäiseen! Oria voisi edelleen kuvata siksi Kindermunaksi, mihin joskus viittasin yrittäessäni kertoa sitä, miten hankalaa on ennustaa sen käyttäytymistä etukäteen. Nytkin Miklas on muka joku kuusivuotias eli lähes aikuinen hevonen (kaikkialta muualta paitsi mieleltään). Orin ego on uskomattoman suuri ja kaikkeen se suhtautuu asenteella "Minä minä minä olen paras!". Ennen se tarhasi yhdessä varsakaverinsa Nuunun kanssa, mutta tällä erää pojat ovat tarhailleet vierekkäisissä tarhoissa. Miklaksen pomottaminen kun äityy välillä harvinaisen rankaksi, eikä viitsi ottaa sitä riskiä, että Nuunulle käy joskus vähän rajummin. Muita oreja Mikke ei sitten siedä juuri lainkaan, vaan liian lähelle hänen ylhäisyytensä elinpiiriä ei passaa tulla.

Kilpailemisesta pakko mainita sen verran, että eipä ole tullut hirveän aktiivisesti kilpailtua, vaan viime aikoina ollaan pikemminkin treenailtu rauhallisemmin kotosalla. Miklaksen kanssa ei kotitreenejä passaa yhtään vähentää, muuten orin virtapiikki kasvaa aivan liian suureksi. Tällä liikunnalla, mitä ollaan nyt harrastettu, on pysynyt herran mieli virkeänä. Tietenkin niitä kisoja olisi kiva ottaa siihen päälle, mutta tarkoitus olisi vakaasti nyt niitä lähteä kahlaamaan läpi. Ja joskus IRL-ensi vuoden puolella tavoitteena tietenkin myös suomenhevosten laatuarvostelu sekä tietysti jalostuskäyttö!

13.09.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Freetu
Ohoh, onpa vaan aika vierähtänyt ja kulunut nopeasti sitten viime merkintäni! Miklaksen kanssahan aika tuntuu suorastaan lentäneen, sillä orin kanssa on ollut niin hirveästi opeteltavaa ja opiskeltavaa, että vuorokauden tunnit eivät kohta tunnu enää riittävän kaikelle harjoittelulle ja treenille. Nyt nuoriso (ja vähän vanhempikin osasto) on saanut hetken aikaa pitää lomaa ja vetää lonkkaa kisoissa käymisestä, mutta eiköhän tässä lähiaikoina aleta Mikenkin kanssa skouttaamaan sopivia kilpailuja, joihin herran kanssa voisimme mennä. Nyt ei enää tarvitse joka hetki olla huolissaan siitäkään, että millähän tuulella tämä herra diivailija milloinkin sattuu olemaan. Vaikka eihän orista ihan mikään lullukkakaan ole tullut ja harva se päivä se edelleen testailee rajojaan milloin missäkin asiassa. Milloin pesukarsinassa seisominen ei tunnu herran arvolle sopivalta ja milloin laukannostoa ei voi tehdä ilman pukitusta. Ja niin edelleen.

Mutta erityisen hyviä uutisiakin löytyy! Käytiin nimittäin Miken kanssa suomenhevosten ikäryhmäkilpailuissa, ja Mikkepä nappasi sieltä itselleen voiton mukaansa! Ja herra oli vieläpä myös koulukokeen paras suorittaja, kun taas estekokeessa oltiin neljänsiä! Olen aivan superiloinen ja ällistynyt tästä tuloksesta, vaikka ainahan toki olen ollut sitä mieltä, että Pikku-Mikke on paras ja hienoin. Mahtava tulos kyll', nyt voidaan ansaitusti hengitellä hetki ja nautiskella hyvinsujuneesta viisivuotiskaudesta. Kuusivuotiaana Mikke onkin sitten jo niin sanotusti miehen iässä, joten silloin voidaan keskittyä vähän aktiivisempaan kisailuun.

02.06.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Freetu
Raggariteini kävi sitten suomenhevosvarsojen arvioinnissa pokkaamassa hienosti SV-I -palkinnon mukaansa! Sanat eivät riitä kuvailemaan tytyyväisyyttäni asian suhteen! Jopa käytöskokeesta meille ropisi yllättävän paljon pisteitä, mutta ratsastusosiossahan eniten petrattavaa olisi. Mikä ei kyllä yllätä, sillä Mikke osaa olla varsinainen älykääpiö sille päälle sattuessaan, eikä oman tallin ulkopuolella aina tiedä, mitä orilla onkaan mielessä. Tämän vuoksi sen kanssa kisaaminen tai muuten näytillä olo on sama kuin Kindermunan avaaminen - ikinä ei tiedä mitä saa (paitsi hyvää suklaata). Eikä aina kotonakaan voi olla sataprosenttisen luottavainen sen suhteen, että Miklas käyttäytyy. Onneksi se kuitenkin osaa olla nätistikin ja yllättää välillä meidät kaikki positiivisesti. Haluan uskoa, että tämä kaikki testailu ja esitys on sellaista nuoruudeen uhmaa, joka varmaankin tasoittuu ajan ja kypsymisen myötä. Ei näistä oreista kyllä toisaalta ikinä tiedä, että mitä odottaa, joten ihan takuuseen en voi mennä siitä, että Mikke vielä joskus osaisi käyttäytyä täydellisesti.

Nyt sitten tarkoituksena olisi jatkaa kisaamista, sillä toistaiseksi ollaan pidetty pikkuisen taukoa sen suhteen, jotta ei ihan sekunnissa harpottaisi tuloksia kasaan. Ei sillä, että siitä olisi pelkoa Miken ollessa kyseessä. Nyt on kuitenkin ensimmäinen tärkeä etappi eli varsa-arviointi saavutettu, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti uusia haasteita!

19.05.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Freetu
Uskomatonta mutta totta - meidän raggariteinistä on kasvanut jo iso poika. Niin iso, että kohta juhlitaan orin nelivuotispäivää ja siirrytään aikuisten hevosten kisamaailmaan. Ensimmäisiä kisoja ollaan jo katseltu ja valkkailtu ja pian sitten onkin h-hetken vuoro. Saa nähdä yllättääkö Mikke meidät kaikki positiivisesti! Toisaalta kaikkihan me tiedämme orin kyvyt, joten on pelkästään realistista odottaa siltä hyviä tuloksia. Kunhan Miklas malttaa keskittyä itse asiaan, eikä machoiluun tai pöljäilyyn.

Tämän lisäksi Miklas on ilmoitettu kolmivuotiaana suomenhevosten varsa-arviointiin nyt toukokuussa, joten mielenkiinnolla odottelemme sen reissun tuloksia. Tarkempaa raporttia koko tapahtumasta tulossa varmasti myöhemmin. Sitten tietysti myös kyttäämme kantakirjaustilaisuuksia, jotta saadaan Miklas roudattua näytille myös sillä saralla. Itsehän olen toki varma siitä, että ori on varsinainen adonis, joka komeudellaan häikäisee kaikki muutkin, mutta käydään nyt ihan muodon vuoksi kuuntelemassa se virallinen lausuntokin ;-) Kaikenlaista kivaa siis tulossa eikä vähiten nyt jänskätä tuo kisauran aloittaminen. Paljon mukavia ja lupaavia nuoria hevosia meillä onkin nyt kisauraansa aloittelemassa, joten paljon on jännää taas tiedossa!

25.04.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Freetu
Mammalla on ollut niin kiire Miken palvelemisessa, ettei hän ole ehtinyt tänne raapustaa melkein ollenkaan! Mikestäkin on jo kasvanut iso poika ja siellä se tarhassa temmeltää Nuunu-orin kanssa, joka on Miken kanssa samaa ikäluokkaa, melkein esikoululaisia siis. Kohta kummallakin on edessä elämän ensimmäinen virstanpylväs eli varsa-arviointi, johon herrat kiikutetaan kolmivuotiaina. Siellä aina pääseekin ensimmäistä kertaa näytille ja katselemaan vähän maailmaa, vaikka sitä ennen ollaan jo toki harjoiteltu kuljetusautoon menemistä ja matkustusta lyhemmillä matkoilla. Mikke vaikuttaa mukavan ennakkoluulottomalta kaverilta eikä jaksa välittää pikkujutuista. Kuitenkin, jos sitä taluttaa joku kauhustatärisevä noviisi, saattaa se esittää kovempaa kuin onkaan ja kieltäytyä yhteistyöstä. Tuttujen ihmisten kanssa Mikke ei kuitenkaan ole mikään pölvästi, vaan keskivertoa älykkäämpi herrasmies (tietenkin mamma näin sanoo, kannattaa kysyä tallimestarimmekin mielipidettä).

Lyötiin tässä eräänä päivänä nuorille satulat selkään ja laitettiin ne vähän juoksemaan liinassa niiden kanssa. Tietenkin ensialkuun oltiin totuteltu moisten kummallisten kapistusten pitämistä ja vyön kiristämistä. Nyt sitten ensiaskeleet niiden kanssa sujuivat hyvin ja samaa ollaan toisteltu tässä parina viime päivänä. Siitä sitten pikkuhiljaa edetään siihen, että selkään tulee vähän painoa, ja pian sinne sitten varovasti nousee jo joku ensimmäistä kertaa. Apuja ollaan nyt juoksuttaessa ja ohjasajossa käsitelty aika paljon, joten niiden siirtäminen ratsaille pitäisi sujua ongelmitta. Mikke on kuitenkin välillä vähän sellainen, että saattaa testailla ja vähän luistaa hommista, joten tärkeää on korjata ja palkita ori heti, kun se tekee oikein. Sillä lailla Mikestä kyllä saa kivan kaverin. Nuunu tuntuu hieman nöyremmältä koulutettavalta, tosin sen liikkeet eivät ole ehkä aivan niin laadukkaat kuin Mikellä. Tulevaisuudessa sen sitten näkee, että mihin tämä kaksikko oikein yltääkään.

28.03.2014 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Freetu
Ooh - nyt hän on täällä! Suloinen, soma, pieni, lutuinen, kullanmuru, söppänä, sydäntenmurskaaja-varsamme, jonka syntymää olen innolla odottanut! Lyylin varsominen sujui oikein kivasti, vaikka vähän jälkijunassa Miklas sitten maailmaan tupsahti. Meinasin nielaista kieleni innosta, kun huomasin, että kyseessä on ruunikko orivarsa! Onhan Miklaksen isä musta, joten hieman rautiaasta poikkeavaa väriä olikin odotettavissa. Ja eihän tuo ruunikko enää mikään superharvinainen suomenhevosten keskuudessa ole, mutta Mikke on joka tapauksessa vasta meidän toinen ruunikkomme (Rosa on ensimmäinen), joten siinä mielessä ihan mukava poikkeus rautiaaseen väriskaalaan.

Vaikka Mikke on tuskin viikkoa ehtinyt maailmassa viettää, niin minulla on toki sen varalle suuria suunnitelmia. Ensimmäinen etappi lienee Miken ollessa kolmivuotias - nimittäin varsa-arvostelut, joihin on kyllä ollut mukava lähteä nuorten kanssa hankkimaan ensimmäisiä matkustuskokemuksia ja harjoittelemaan vieraassa paikassa käyttäytymistä. Miken kaveriksi matkaan lähtenee Nuunu, joka on myös samaa ikäluokkaan Miklaksen kanssa. Saapi nähdä, pystyisikö nämä kaksi oria laittamaan samaan tarhaan vanhempanakin, vai seuraakohan siitä jotain ongelmia. Hirveästi aina harmittaa laittaa sosiaalisia oreja yksinään erakoitumaan, kun tarhauksen pitäisi olla päivän hauskinta aikaa (treenin ohella tietysti) ja mahdollista leikkiaikaa kavereiden kanssa. Kaikkien orien kanssa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, joten saapi nähdä, mitä Mikke asiasta tuumaa.